Norppalan eka päivä

Nokin pennut syntyivät lauantai-aamuna, juuri sopivasti kätilö-Anun aikatauluun mahtuen, kello 8:sta eteenpäin. Kätilöintiapu oli enemmän henkistä tukea (minulle), sillä pennut putkahtelivat sujuvasti maailmaan puolen tunnin välein. Noki on ilmeisesti myös käynyt tuon kasvattajan peruskurssin ja sillä on ollut pentujenhoito heti hanskassa. Aamun punnerruksen tulos oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Tuoreiden norppien emo huilaili, kävi ulkona ja alkoi hoitamaan pentujaan.

Norpat_1_day-020

Ekana päivänä me ollaan melko pieniä

Iltapäivällä alkoi olla pentulaatikossa levotonta menoa ja vähän jo huolestuin, että onko jokin hätänä. Klo 15 syntyi vielä yksi pentu ja nopeasti sen jälkeen toinen. Päivän loppuluku oli  kolme tyttöä ja kolme poikaa, koska aamun isoin poika kuoli. Isossa pojassa ei ollut ulkoisesti mitään vikaa, mutta murunen ei kuitenkaan ollut elinkelpoinen. Kurjuus sentään. Myöhemmin syntyneet pennut sen sijaan olivat reippaita alusta asti.

Anu otti aamun pennuista potretit ja ne osasivat jo ihailtavasti väistellä kameraa. Yllätyskaksikko on kuvattu vasta kahden päivän ikäisenä koska niiden tulo aiheutti hieman ylimääräistä jännitystä ekaan päivään.

Tässä Nokin norpat sukellusjärjestyksessä:

040

Trikkipoika, 280 g

022

Trikkityttö, 320 g

029

Tyttö, jolla symmetrinen kaulus, 290 g

019

Poika neliöllä niskamerkillä ja otsaviirulla, 340 g

Seili

Tyttö pikkuisella niskamerkillä ja leveällä naamaraidalla, 330 g

Eivori

Mustaniskainen poika, 410 g

Painot lähtivät nousemaan kaikilla pennuilla jo iltapunnitukseen mennessä, eikä pennuilla tuntunut olevan moitittavaa maidon toimituksessa.

Norpat_1_day-015

Pesäluola alkaa valmistua

Kova homma on koiraemolla pesäluolan tekemisestä, iltapäivästä asti on  Noki sitä nyt värkännyt. Nappasin kiinni kunnon lämmönlaskusta aamulla, mittari näytti ihan kokonaisen asteen pudotusta eilisestä. Kuvioon sopii, että aamuruoka ei Nokia enää kiinnostanut, joten vaikuttaa siltä, että norpanpojilla on lähtölaskenta alkanut!

Väliultra

Koska Nokin lämmöt tipsahtivat melko alas jo maanantaina, niin eläinlääkärikonsultaatiosta seurasi tilanteen tarkistus väliultralla. Kaikki oli vaikutti olevan oikein kunnossa ja Nokikin on hyväkuntoinen, joten jatkamme rauhallisin mielin. Alunperin vähän ajattelinkin, että varmaan menee viikonloppuun ja siltähän se nyt näyttää.

Eläinlääkärireissulla käytiin puntarissa ja mammakiloja on karttunut kuusi, Noki on nyt 23 kg. Aika matami. Ultran perusteella jättipesuetta ei kuitenkaan ehkä (ja toivottavasti) ole tulossa, EL oli neljästä tyypistä varma.

Norpanpojat pysyvät piilossa

Odottavan aika on pitkä ja odottavan vieressä se vasta mateleekin. Nokin lämmöt laskivat maanantai-iltana jo aika alas ja siihen asti ne olivat laskusuhdanteessa, sen jälkeen mittari onkin juuttunut muutaman asteen kymmenystä ylemmäs. Lämpötilan lasku seuraten progesteronitason tipahdusta pitäisi olla varma merkki, että synnytys on alkamassa. No, ota tästä nyt selvää. Vyötärysmitta on viimeisten kylkiluiden kohdalla 73 cm mutta koeasetelma on hyvin epätieteellinen. Ja koko puuha melko hyödytöntä kun normi-Nokin mahan ympäryksestä ei ole mitään käryä. Maha tuntuu kummalliselta kun se on muljahtelevia pentumöykkyjä täynnä. Mitähän pennuille tuossa vaiheessa kuuluu? Mikä siellä on meininki? Haistavatko ne minut tai mikä fiilis niille tulee Nokin mahan silityksestä?

Kasvattajakurssilla oli puhetta, että eläin on geeniperimänsä ja ympäristön summa. Ja että eläimiä jalostettaessa vain perimää voidaan jalostaa mutta useimmiten on hankalaa sanoa mikä ominaisuus aiheutuu perimästä ja mikä on ympäristön vaikutuksen osuus. Niin totta ja asiaa! Vaikkapa lonkkanivelen rakenne on periytyvä ominaisuus mutta siihen vaikuttaa paljon myös kasvuiän ympäristö (ehkäpä tämän vuoksi kasvattajakurssin ravitsemusluennon sanoma oli oikeastaan, että pentujen on oltava sopivan painoisia). Tässä vaiheessa joku yleisöstä kysyikin, että mitä tarkoitetaan ympäristöllä. Vastaus on helppo mutta kaukana yksinkertaisesta: perimä on olennon koko DNA ja ympäristö on sitten ihan kaikki muu: kohdusta universumiin, kemiallisesta fysikaaliseen. Onko kylmää vai kuumaa, nälkä vai runsaasti ruokaa, kesän valoa vai marraskuun pimeyttä, liukas lattia vai pehmeä sammal, hiljaista vai äänekästä, fyysistä kontaktia vai eristyksissä olemista, kemikaaleja ihmisen toiminnasta vai vain luonnosta. Nämä ja miljoona muuta asiaa, joista muodostuu maailma. Jotta maailmasta selviytyisi hengissä on syytä alkaa oppimaan jo heti ensimmäisestä hengenvedosta. Vai kenties jo ennen?

Koiria hajutyöhön kouluttavat ovat testanneet, että jos nartun kanssa jatketaan nenätyötä tiineyden loppupuolelle, niiden pennut ovat potentiaalisempia hajutyöskentelijöitä kuin niiden narttujen, jotka jäävät mammalomalla työttömiksi. Testausta paremmin tuntematta tulos kuulostaa jännältä, miten moinen on mahdollista? Koska molekyylitason mekanismia ei tunneta, voi spekuloida villisti ja vapaasti (ja tämähän on blogi!). Epigeneettinen periytyminen on yksi mahdollisuus mutta hyvin voi olla kyse myös oppimisesta, eli kahden asian yhdistämisestä. Jos jälkityöskentely on emästa palkitsevaa, samat molekyylit jotka aiheuttavat mielihyvää emän aivoissa, aiheuttavat mielihyvää myös pennun aivoissa. Jotta pennusta tämän perusteella kehittyisi vaikkapa hyvä jäljestäjä, sen täytyisi jo kohdussa “haistaa” joku jäljeltä haihtuva molekyyli, jotta se voisi yhdistää hajumolekyylin ja mukavan olon.

Koska nenätreenit ovat sekä koirista ohjaajasta kivoja, Noki ja Pixi pääsivät tänäänkin tekemään nenäjumppaa ja etsimään pikkuruisia esineitä pieneltä alueelta. Esineet oli kolikoita ja toiveissa onkin tuon hajutyötutkimuksen valossa sujuvasti omistajilleen rahaa etsiviä pentukoiria. Katsotaan miten käy.

Nokin norppapäivät

Norppapäivät ovat sellaiset, että ei oikein huvita kuin pötköttää kyljellään, kun ison masun kanssa ei muihin asentoihin enää taivu. Sellaista täällä nyt on ohjelmassa. Norppamahan sisällä on jo kova meno ja sieltä pystyy tunnustelemaan ehkä neljä huligaagia, jotka potkivat äitiä kylkiin. Noki-parka.

Vielä viikko sitten tehtiin pieni jälki paimennuskauden päättiksissä, jotka Nokin osalta sujuivat melko lampaattomasti. Kasvaneeseen energiantarpeeseen sopi, että tilaisuus käytettiin mieluumin energiavarantojen kasvattamiseen kuin niiden tuhlaamiseen, joten evääksi saadut  lampaanrasvat ja -elimet ovat tällä viikolla menneet nälkäisiin kitoihin.

Itse olen keskittynyt murehtimaan vaikka mitä, kuten vaikkapa sitä miten saan Nokin synnyttämään pentulaatikkoon. Eikä esimerkiksi sohvalle tai sohvan alle. No, murehtimisen turhuudesta voi pitää todisteena sitä, että heti kun boksereilta lainattu pentulaatikko kasattiin ja saatiin sisutettua, niin sinne se Nokkis on mennyt heti petaamaan kun mahassa on tuntunut kummalta. Laatikon suosiota on lisännyt siihen asennettu katos, josta kai tulee sopivan luomamainen fiilis.  Muut kotiluolat eli sohvanaluset ovatkin tilapäisesti poissa käytöstä.

Lenkkeily on oikeastaan vasta tänä aamuna muuttunut hissutteluksi, tähän asti vauhti on reipasta kävelyä tai rentoa vapaana ravailua. Ulkoinen olemus on muuttunut vähän vakavammaksi, niinkuin tulevalle kasvattajalle sopiikin. Mahan kasvu näkyy sellaisen “maasta on nyt tukeva ote” -asenteena. Pönötyskuvissa Noki poseeraa virkanaisena paimennustreenien jälkeen lokakuun alussa ja sitten isommalla mahalla ja vakavammalla ilmeellä viime lauantaina.
Profiilit