Herra Hiili solahtaa laumaan ja bloggaa

Täytyy tunnustaa, että talvipentue kerrostalossa oli sellainen toimintapätkä, että Saimaan lähdettyä on pitänyt vetää henkeä ainakin blogista. Nyt kun norpat ovat 14 viikkoisia, ajattelin kirjoitella vähitellen Hiilen alkeistreenejä aiheittain. Tämä ihan omaksi iloksi, jotta muistan sitten myöhemminkin mitä on tehty, ja myös kevään pentukurssin suunnittelua varten.

Kun Saimaa  muutti pois, oli asialistalla ykkösenä Hiilen ja Pixin sopeuttaminen samaan laumaan. Pixi oli pentujen kanssa tekemisissä käytännössä vain aitojen takaa, koska sitä selvästi pelotti niin monta pientä puupäätä samalla kerralla. Pixi on nuorempana ollut helppo ja sosiaalinen muiden kanssa, mutta kyynärpäiden nivelrikko on saanut sen varautuneeksi vieraita koiria kohtaan, ja etenkin nuoret riehakkaat koirat ovat sen mielestä arveluttavia tapauksia. Pixin kyynärpäät leikattiin lokakuussa, joten se on vielä toipilas ja kipeytyy helposti jos rasitus ei ole sopivaa. Kipeä koira taas on ärtyisä koira.

Hiili on solahti laumaan onneksi aika sujuvasti. Alku oli tosin kankeaa ja varautunutta, Pixin taholta nähtiin leveitä irvistyksiä ja vaivautunutta päänkääntelyä ja murinaa, jos Hiili ohitti sen liian läheltä tai nopeasti. Lähes rajoittamattomaan yhteiseloon tottumisessa meni Pixiltä melkein viikko mutta meillä on ihan ehjä pentukoira ja nyttemmin myös  rento veteraani. Tässä ajassa päästiin siihen asti, että Pixin ei enää tarvinnut  väännellä naamaansa tai katsella poispäin kun pentu hortoili lähellä.  Pixi sai kehuja kun se murisi Hiilelle ja tätä taitoa se sai harjoitella myös syömällä herkkuja ja kertomalla samalla Hiilelle että aikuisten herkuilta (tai leluilta tai ulkona kepeiltä) on pikkurääpäleiden on viisainta pysyä poissa. Näin Pixi sai vähitellen uskoa omiin kykyihinsä, ja sen olemuksen rentoutuessa ei tarvinnut enää miettiä, että se  puraisisi Hiiltä peloissaan. Yhdessä olemista harjoiteltiin myös koko lauman remmilenkeillä ja tämä auttoi paljon myös sisällä olemista kun kaikki tottuivat olemaan toistensa lähellä. Hiili on järkevästi käyttäytyvä pentukoira, ja se oppi nopeasti, miten Pixin kanssa pysyy hyvissä väleissä. Meillä oli  ainoastaan yksi vähän tiukempi tilanne, kun hepulipentu syksyi vauhdikkaasti liian läheltä Pixiä, josta hyvästä Pixi kolisteli hampaillaan ilmaa niin että Hiili poistui järkyttyneesti kiljuen paikalta. Tämän jälkeen olikin oikein sivistynyttä käytöstä ja tietysti iltavilli Hiili pyrittiin pitämään portin takana Pixistä.

Parin viikon jälkeen pojilla alkoi mennä rennosti keskenään ja ne ovat mahtuneet ihan ongelmitta samalle sohvalle eikä tungos eteisessä tai hississä tai ruokakuppia odotellessa ahdista. Näissä kierroksia helposti nostattavassa tilanteissa olen palkannut ruualla  rauhallisuudesta. Pixi on jopa pari kertaa vähän ehdotellut leikkiä Hiilelle ja toisaalta taas sitten diktaattorimaisesti käynyt nappaamassa lempilelunsa pois, jos Hiilellä on ollut niiden kanssa liian kivaa. Ainoa kummallinen tilanne oli ehkä viikko sitten, kun Noki leikki lattialla Hiilen kanssa ja Pixi katseli hammastelua sohvalta. Sitten se yhtäkkiä päätti, että tässä tarvitaan varmaan poliisia ja kävi nappaamassa hampailla ilmaa Hiilen läheltä. Mielestäni leikissä ei tapahtunut mitään kummallista, eikä se ollut erityisen rajua -eikä kovin lähellä Pixiä.  Erikoista käytöstä, ja ajatustenlukija olisi tässä vaiheessa ollut tarpeen. Tämän jälkeen kaikki on sujunut kuitenkin hienosti ja käsittämättömän hyvin kun suhteuttaa alkutilanteeseen. Nähdäkseni kukaan ei stressaa ketään tai stressaannu kenestäkään paitsi Nokilla tuntuu olevan ajoittain huoli pojastaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s