Tämä on jo vanha tarina, mutta kuvat on kiva tallentaa muistoksi. Paimennusvierailu Woollandiaan, kun Norpat olivat 16,5 viikkoisia. Mikko oli ottamassa kuvia, päivä oli vähävaloinen ja ihan mahdottoman tuulinen. Paimennusta kokeilemassa oli Roihua lukuunottamatta koko pentue, ja kaikki olivat kiinnostuneita lampaista. Seili oli jo kotona miettinyt asiaa omilla lampailla, joten se oli hyvin rohkea. Kuutti oli rauhallinen ja rento, Hiili ja Rosa puolestaan aloittivat hyvin samalla tyylillä ja haukkuivat aluksi, lampaat varmaan pelottivat niitä. Saimaatakin jänskätti aluksi mutta vähitellen tuli uskallusta enemmän.
Nuori ahvenanmaan uuhikin on pikkupennun silmään kovin ison näköinen. Hiilillä nousi häntä jännityksestä pystyyn, kun se huomasi aitauksen lampaat. Aitauksen ulkopuolella se ei ollut lampaista kiinnostunut ennen kuin vasta oman vuoronsa jälkeen, joten jonkinlaista lampun syttymistä oli siinäkin mielessä huomattavissa.
Seili ja fiksu askellaji
Miten tästä nyt sitten eteenpäin? Seuraalla kerralla mietitään jo liinassa olemista ja rauhallisia lähestymisiä. Ohjaajalle tämä on tosi haastavaa talvitauon jälkeen, koska ensimmäisillä kerroilla koiraa on mahdollista viedä eteenpäin niin että se oppii täsmälleen oikeita asioita tai sitten yhtäläilla voi helposti ja nopeasti vahvistaa huonoja käytöksiä. Myös koiran etenemisessä on pysyttävä kärryillä ja kyettävä nopeasti muuttamaan omaa suunnitelmaansa. Huh.
Hännän asennosta voisi päätellä, että tilanne on jännä
Paimennusta varten Hiili on ilman lampaita harjoitellut luopumiskäytöstä. “Riittää”-vihjeellä se jättää sen hetkiset puuhat sikseen ja tulee leikkimään kanssani. Lintujen kansoittaessa puistot, Hiili on ollut aika innokas silmäämään niitä ja olen yhdistänyt “riittää”-vihjettä linnuista luopumiseen. Hiilelle on tosin mennyt niin hyvin läpi häiriöstä kontakti -idea, että lintubongausta esiintyy vain silloin kun se on vähän kiihtynyt jostain ja muuten se tarjoilee jo lintuhavainnoistakin aika hyvin kontaktia. Olen myös yrittänyt poimia lintuhavoinnintiin liittyvää seisahdusta ja nimetä sitä, koska se on hyvin lähellä sitä stoppia (pehmeä pysähdys, ei luovu kohteesta) kuin mitä paimennuksessa tarvitaan.
Vähän mietin, että kun luopumiskäytöstä on Hiilen kanssa niin paljon treenattu, niin ehkä sen voisi ottaa mukaan myös paimennuskeppiin. Treenaisi kotona keppiin ajatuksen, että luovu tästä, niin halutessaan sitä voisi käyttää suuntiin ja stoppeihin ihminen-lampaat-koira -asetelmassa, ilman että koiran tuntuma lampaista katoaisi.
Jossain vaiheessa voi olla turvallisinta laittaa korvat ihan päätä myöden littaan
Flänkillä ei pitäisi vilkuilla lampaita, vai mitä Hiili?
Asiallinen paimen-Saimaa
nokinblogi 